Piileviä sota-aarteita vaarin vintiltä

Viimeisestä sodasta, johon Suomi osallistui, on kulunut jo yli 70 vuotta ja siinä taistelleista sotaveteraaneista on suurin osa jo poistunut keskuudestamme. Sotaveteraaneja on vuonna 2016 vielä jäljellä noin 20 000, keski-iältään 91 vuotta. Miltei jokainen sodasta selvinnyt ja kotiin palaamaan päässyt sotilas toi mukanaan paitsi sotamuistoja, myös sota-aarteita, joita nyt, edesmenneiden veteraanien jäämistöjen myötä on alkanut tulla päivänvaloon. Harva veteraani kertoi elinaikanaan asemapaikoistaan tai miten koki sodan henkilökohtaisesti. Heidän jälkeensä jättämät sotatantereelta tuodut aarteet ja muistot saattavat sen sijaan valaista asiaa.

Rintamerkkejä ja univormuja

old handsSotilasrykmentin edetessä taistelutilanteessa vihollismaalla otettiin kyliä ja asumuksia haltuun ja niin kuin sotatilanteessa aina, niistä saattoi lähteä mukaan muistoesine jos toinenkin. Paitsi rahallisesti arvokkaita esineitä, kuten kultaa ja hopeaa, otettiin mukaan myös sotilaallisesti kiinnostavia esineitä, kuten kunniamerkkejä tai rintamerkkejä. Univormut ja kengät pölyttyvät edelleen monien ullakoilla. Nämä aarteet kiinnostavat sekä museoita että keräilijöitä. Matti Puhakka Ristiinasta on keräilijä, joka ei muuta näitä sota-ajan aarteitaan rahaksi, vaan kerää pikemminkin kulttuurihistoriallista aarretta.

Moni sotaveteraani tai heidän jälkeläisensä lahjoittavat sota-ajan aarteita Puhakalle, sillä he tietävät niiden säilyvän turvassa ja arvostettuina ajan muistoina. Eräs sotaveteraani, jolla ei ollut perillisiä, oli tullut tapaamaan häntä puristaen jotain rintaansa vasten. Mies kertoi Puhakalle, että halusi esineen säilyvän jälkipolville ja siksi halusi lahjoittaa sen Puhakalle. Esine oli punarykmentin upseerin tuhkakuppi, jota mies oli kantanut sotilasrepussaan taistelusta toiseen aina haavoittumiseensa asti. Tuhkakuppi on veistetty visakoivusta ja siihen on upotettu puna-armeijan rintamerkkejä ja kunniamerkkejä.

Dokumentit kertovat tarinoita historiasta

Paljon sodanaikaisia dokumentteja, kuten kirjeitä ja erilaisia asiakirjoja, on myös tullut päivänvaloon. Ne kertovat omaa tarinaansa isoisän tai isoäidin sota-ajasta. Niitä voi lahjoittaa Kansallisarkiston kokoelmiin, jossa ne dokumentoidaan huolellisesti ja jossa niitä voi käydä tutkimassa. Jokaisesta sotaan osallistuvasta miehestä on olemassa henkilöasiakirja eli kantakortti. Nämä asiakirjat kiinnostavat monia, joiden sukulainen taisteli sodassa. Korteista tilataankin ahkerasti kopioita kotiin, ellei pääse itse paikan päälle niitä katsomaan.

Luvattomat aseet on ilmoitettava

Sotamuistona saattoi mukana kotiin kulkea myös ampuma-ase. Jälkipolvien miettiessä, mitä tehdä luvattomalla aseella, on parasta ilmoittaa se poliisille. Sen voi myös deaktivoida eli tehdä vaarattomaksi asesepän tai vastaavan toimesta. Poliisi ei rankaise luvattoman aseen hallussapidosta, mutta vanhalle sota-ajan aseelle ei saa automaattisesti lupaa. Luvan saamisen edellytys on, että aseen historiaan liittyy jokin historiallinen tapahtuma, esimerkiksi tietty taistelu.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *